Olen viime aikoina istunut iltojani olohuoneen lattialla paperisilpun seassa. Sain joululahjaksi rakkausvempeleen eli Sizzixin Big Shotin ja siitä alkoi jonkinasteinen askartelutarpeiden hamstrauskierre. Asioiden valmiiksi saattaminen vain on hurjan hankalaa. Saatan onnellisena puolittaa paperia leikkurilla tuntikausia tai näpertää yksittäistä koristetta josta en enää valmiina tiedä mihin sen käyttäisin. Kaipa valmiita tarpeita on jossain vaiheessa niin paljon, että niitä tekee mieli alkaa kokoamaan joksikin, jota voisi nimittää valmiiksi työksi.

Sain lauantaina valmiiksi elämäni ensimmäisen minialbumin. Olen vähän kateellinen pikkuveljelle ja hänen kihlatulleen koska heistä on hurjasti söpöilykuvia. Meistä on miehen kanssa tasan yksi kuva jossa olemme yhdessä ja siinäkin Panu näyttää lähinnä henkivartijaltani. Niinpä päätin valikoida muutamia halikuvia ja tehdä niistä laajennetun kihlajaiskortin.

Laitoin miehen leikkaamaan sivut kahden millin pahvista, sillä olen vähän arka askarteluveitsen kanssa. Ympyrän tosin päädyin myöhemmin leikkaamaan ihan itse. Sen toisella puolella on onnentoivotukset kihlaparille.

En tiedä mitä kaikkea tuhoa onnistuin aiheuttamaan materiaalivalinnoillani. En ole ostaessani juurikaan tarkastellut happopitoisuuksia ynnä muita ja muutenkin pyrin käyttämään vähän kaikessa kaikkea käsillä olevaa.  Vaatetuksen kanssa alan pikkuhiljaa ainakin koulutöissä oppia siihen, etteivät aivan kaikki materiaalit käy kaikkiin tarkoituksiin.  Kotona itselle tehdessä se tuppaa yleensä unohtumaan. Vasemmanpuoleisen sivun pohja ja kukka on leikattu mummulan tapettinäytteistä.

Tähän aukeamaan taidan olla kaikista tyytyväisin. Se on nätti ja tasapainoinen eikä siinä ole liikaa kaikkea. Ainoa miinus lienee kirjekuoren vähän turhan lyhyeksi jäänyt kiinnitysnauha. Rusettia joutuu joka kerran solmimaan kieli keskellä suuta.

Vasemmanpuoleisesta sivusta puuttuu idea. Halusin aukeamalle jotain hauskaa, koska kuvan ilmeet ovat niin hulvattomat. Minulta puuttui kuitenkin sopivan värinen paperi ja sopivat ajatukset josta syystä päädyin käyttämään kruunuja ihan mitenkään mihinkään liittymättä. Kai se tuolla seassa menee vaikken järin ylpeä puolivillaisesta toteutuksesta olekaan. Oikean puoleisen sivun taustapaperi itsessään on jo niin kaunis, että sitä tuli hiveltyä useampaan kertaan hymyssä suin jo lehtiössään.

Näiden sivujen värit eivät toistu aivan oikein. Olin tässä vaiheessa projektia vähän järkyttynyt. Nautin albumin kasaamisesta aivan suunnattomasti. En vain koskaan ollut ajatellut näiden olevan "minun juttuni". Ehkä annan niille tulevaisuudessakin mahdollisuuden kun sopiva aihe osuu kohdalle.