Kurkkasin aamulla blogilistan statistiikkaa ja huomasin tilaajia olevan jo kymmenen. Jouduin tunkemaan melkein koko nyrkin suuhun ja päästelemään tukahtuneita ääniä, joista en osaa edelleenkään sanoa kuvastivatko ne iloa, surua, vihaa vai suoranaista riemua. Paineita se ainakin lisäsi ja yliherkkänä stressaajana joudun luottamaan siihen, että mieheni osaa lyödä minua riittävän painavalla lekalla päähän jos paniikin oireet nousevat liian pintaan.

Ajattelin tämän suuren rajapyykin ylityksen kunniaksi kysellä ideoita siitä, mitä te tahdotte täällä lukea? Pelkät "päivän asut" eivät välttämättä kanna kovin pitkälle ja meikkijuttuja en nykyisessä muodossaan koe tarpeelliseksi tehdä jatkuvasti vaan säästäisin ne lähinnä niille päiville kun tulee kokeiltua jotakin uutta. Muutamista tuotteista voisi kyllä kirjoittaa arvosteluja, mikäli löydän aikaa analyyttiselle ajattelulle. Voisin myös kuvitella astuvani ulos materian suojista tavalla tai toisella.

Linnea avasi jo kommenteissa putken pyytämällä ideoita ostospaikoista. Jos aivan totta puhutaan, en ole oikea ihminen kirjoittamaan niistä. Minulla ei ole kaapissani edes yhtä Lorellasta saati sitä eksoottisemmasta liikkeestä ostettua vaatetta!  Syitä tai vähintään tekosyitä kapeakatseisuuteeni löytyy useita.

1. Hinta

Opiskelijabudjetilla suurin osa pienemmistä putiikeista on ulottumattomissani. Lisäksi minulla on henkisiä esteitä maksaa housuparista 110 euroa. Tiedän kyllä mistä tuo hinta muodostuu, ne sadat tunnit haukottelua kuunnellen professorimme "...ahm, and here is a typical supply chain for, kröhm, for example womens blazer and on the right you can see the costs divided for every step and here, taptap, on the bottom before the retail price you can see the retailers win margin..." -luentoja eivät ole menneet aivan hukkaan. (Pääaineeni aihe on pääpiirteissään textile supply chain management riippumatta siitä mitä mielikuvia sen omituinen suomenkielinen nimi aiheuttaa.) Siitä huolimatta se tuntuu paljolta vaatteesta, johon on hyvä mahdollisuus kyllästyä puolessa vuodessa laadusta riippumatta. Usein laatukin on ylimainostettua. Hetki sitten ostamani Almian silkkineule, ovh. 89 €, meni pilalle ensimmäisellä käyttökerralla. Se ei ole käyttökelvoton, mutta huomattavan nukkainen. Olisi toki pitänyt ymmärtää, että kukaan joka käyttää silkkineuleita ei suinkaan kanna selässään reppua kuten parikymppiset poikatytöt.

2. Mallistot

En useimmiten ymmärrä mikä tekee pinkkikirjavasta röyhelökauluksisesta sifonkipaidasta nuorekkaan.

3. Pitkävihaisuus

Tämä on pahimpia syntejäni. Koska Sokoksen myyjät kertoivat koppavasti vuonna 2002, ettei heillä ole yhtäkään ylioppilasjuhliin sopivaa jakkupukua koossa 48, en käynyt koko osastolla viiteen vuoteen. Stockmannin naisten vaatetus ei ole saanut vieläkään anteeksi vielä astetta ilkeämpää käytöstään.

4. Palvelu

En pidä siitä, kuinka itseään hyvinkin ammattitaitoisina pitävät keski-iän ylittäneet myyjättäret suhtautuvat minuun. Käyttäytymismalleja on kaksi. Joko minua katsotaan päästä varpaisiin nenänvartta pitkin kassan takaa siitä hetkestä kun astun sisään liikkeeseen. Missään nimessä ei tervehditä tai tiedustella tarpeita vaikka olisin ainoa asiakas. Katse polttaa arvostelevana vaikka olisin selin ja koko ajan on sellainen olo, että he haluavat minun poistuvan tennareissani ennenkuin joku varteenotettavampi asiakas tulee ja erehtyy kuvittelemaan senhetkisen asuni olevan heiltä peräisin. Toinen vaihtoehto on iilimatomaisesti perässä kulkeva maireasti hymyilevä myyjä, jonka mielestä kaikki sopii ja istuu täydellisesti, vaikka koko olisi kaksi numeroa liian pieni ja väri saisi ihon näyttämään sairaalta. En sano, että kaikki myyjät menisivät näihin kategorioihin, mutta harmillisen usein niihin törmää varsinkin erikoisliikkeissä. Vaellan mieluummin kasvottomana massakaupoissa joissa myyjää ei löydä vaikka tarvitsisikin. Jos kohtaan iloista ja asiallista palvelua, annan siitä yleensä kiitosta. Tämä pätee muuhunkin kuin vaatteisiin.

Pieni sisäinen humanistini nosti kuitenkin päätään ja huomautti erinomaisesta mahdollisuudesta tutkivaan journalismiin. Suunnittelin uhraavani päivän seuraavasta vapaaputkestani ja ravata Tamperetta ristiin-rastiin. Tuloksena on toivottavasti ensi viikon loppupuolella ilmestyvä Tonnikeijun osto-opas Tampereelle, ellen päätä uhmata mieheni läppäriä (jos tahtoo pitää Ellun poissa jostakin, kannattaa pistää siihen lapsilukko. En osaa avata sormin sitä *piip* kliksua koneen kyljessä vaan tarvitsen avuksi vähintään lusikanvarren.) ja naputtaa ainakin ensimmäistä osaa valmiiksi jo Tampereella. Helsinki joutuu valitettavasti odottamaan uutta työpaikkaa eli parempaa taloudellista tilannetta. Suunnittelin mielikuvashoppailupäiväksi lauantaita, sillä arkipäivinä saattaa olla kiireitä. Jos joku teistä on vapaana ja vailla mielekkäämpää tekemistä Tampereella lauantaina 16.8. klo 10-18, otan mielelläni kaverin mukaani vaikka vain osaksikin aikaa. "Ilmoittautumiset" sähköpostiin [email protected] suunnilleen perjantaihin mennessä.

Tämän tarpeettoman negatiivisen postin loppuun satunnainen fakta, joka liittyy edelliseen kappaleeseen: Minulla on makuuhuoneen nurkassa viidet siivet ja kolmiin niistä olen väsännyt naamiaistarpeisiin keijupuvun. Lisäksi suunnittelen tatuoivani pienet keijunsiivet oikean lapaluun päälle sitten joskus kun kasvan isoksi.