Taisi tyttöä vähän väsyttää kun viikonlopun aktiviteetit olivat ohitse. Torkuin äskön melkein viisi tuntia. En tosin tainnut olla ainoa kuorolainen joka suuntasi suoraan petiin kotiin päästyään.

Leireilimme lauantain ja osan tästäkin päivästä joka tarkoittaa noi kahtatoista tuntia harjoittelua. Ei niin yllättäen kun tuollainen porukka on kyseessä, varsinaisten harjoitusten jälkeen jostain ilmestyi pianon kaveriksi kitara, muutama rumpu, triangeli, klaveesit, kulkuset, kasa rytmimunia, kazoo-pilli, ysärihittinuottikirjoja ja läjä saunanraikkaita teekkareita joten laulu raikasi pitkälle yöhön. Kuoronjohtaja osaa onneksi armahtaa ja sunnuntaiaamun kappaleita oli järkiään laskettu salaa puolikkaalla sävelaskeleella.

Iltaan kuului myös tanssia. Sata salamaa kaipasi "kuorosotatyyppistä koreografiaa" ja kilpailimme illan aikana kolmen ryhmän voimin. Voitimme vaikka noudatimme lähes Vickyn minimalistista linjaa.  Olimme oppineet Tanssii tähtien kanssa koreografioista jotakin: Nosto lopussa pelastaa yllättävän paljon.