+ silmät
Minulla on melko suuret, eläväiset ja nauravat silmät. Tervetuloa silmäkulmarypyt!
+ hymy
Hymyilen paljon ja hymykuopathan ovat aina suloisia, eikö?
+ ryhti
Vuosien tanssitunneista on jäänyt jotakin jäljelle, vaikken osaakaan istua tuolilla.
Se ei ole erityisen kauniin mallinen mutta vielä enemmän minua häiritsee iänikuiset mustapäät. Ne taistelevat kaikkia konsteja vastaan ja epäilen, ettei niillä ole aikomustakaan luovuttaa.
Jos muuten olen suuri ja pyöreä, miksi juuri takapuoleni pitää olla likilaskuinen?
Varpaani ovat ikikippurassa ja varsinkin pikkuvarpaat ovat omituisia käppyrämöykkyjä. Lisäksi varpaankynteni ovat niin pikkiriikkiset, että niitä on aivan mahdotonta lakata.
Jokainen ihminen tarvitsee silloin tällöin tai vähän useamminkin olkapäätä, halia ja lämpimiä korvapuusteja. Saatan olla turhan innokas jakelemaan neuvoja, mutta ainakin olen käytettävissä mihin vuorokaudenaikaan tahansa.
+ tehokkuus
Tarjottavat ja hassut uniikit hatut kolmellekymmenelle täksi illaksi? No problem. Minähän päätän, että valmista tulee. Paitsi kun kyse on koulutehtävistä ja muista ikävistä velvollisuuksista.
Miten niin en saisi mennä rannalle bikineissä? Ja kuka väitti, että lihavat eivät saa miestä? Otan helposti ohjat kun tiedän mitä teen ja kannan vastuun. En arkaile puhua tai muuten esiintyä julkisesti isonkaan joukon edessä eikä minulle tee tiukkaakaan ottaa vastaan tietyntyyppisiä kohteliaisuuksia.
Valitettavasti jokaisella kolikolla on se kääntöpuoli. Eräs entinen poikaystäväni muotoili asian siten, että minulla on maailman kahtiajakautunein itsetunto. Pelkään hysteerisesti aiheuttavani muille harmia ja päänvaivaa. En kestä tehdä virheitä (ehkä siedän pieniä virheitä, jos niistä on haittaa vain ja ainoastaan itselleni). Peilaan jatkuvasti lähes kaikkia tekemisiäni muiden näkemyksistä luomiini mielikuviin (jotka ovat melko varmasti virheellisiä vielä sen lisäksi, että tekojensa harkinta muiden ajatusten kautta on yleensä typerää). Kaikista eniten pelkään olevani tyhmä tai ainakin muiden pitävän minua tyhmänä. Se valitettavasti näkyy ajoittain ulospäin ja kaiken lisäksi hyvin ristiriitaisella tavalla. Esitän välillä olevani tyhmempi kuin mitä olenkaan. Kai se on olevinaan helpompaa tietää, että muut pitävät tyhmänä kuin vain arvailla tekevätkö he niin.
Valehtelen jatkuvasti sekä muille, että itselleni. En toki kulje kailottamassa ympäriinsä, että Mirvalla on kuppa tai Matti pettää Liisaa. Sellainen valehtelu ei tulisi mieleenkään. Seuraavantyyppisiä dialogeja käyn kuitenkin melko usein: "Pääsitkö nyt varmasti omillesi materiaalikustannuksissa?" "Juu *pontevaa nyökyttelyä*. (Ainakin sitten kun pyöristän kaikki summat seuraavaan alempaan kymmenlukuun. Ja jäähän minulle kuitenkin paljon tilkkuja ja muita tarvikkeita omiin varastoihini, täytyyhän niillekin laskea arvo. Ja Visalla tehtyjä ostoksiahan ei koskaan lasketa.)" ja "Ajattelin, että voisit tulla auttamaan minua ensi viikolla joka päivä 8:00-22:00. Onhan se ihan ok, vai sotkenko suunnitelmasi?" "Juu, se on varsin ok. Ei minulla mitään ollut. (Noh, tentin voi tehdä seuraavallakin tenttikerralla. Hammaslääkäri täytyy myös peruuttaa, mutta kyllähän uuden ajan saa jo ensi vuodeksi. Teatteriliput voi antaa äidille ja isälle ja sisko varmasti ilahtuu uudesta kampauksesta. Onneksi on vielä koeaika menossa niin voin irtisanoutua saman tien. )".
Pelkään syödä muiden nähden, varsinkin ilman seuraa ja varsinkin jos muut eivät syö. Nykyisin pystyn jo hämäämään itseäni jonkun verran esimerkiksi kirjalla. Lukiessa en ehdi keskittyä miettimään tuijotetaanko minua pahalla silmällä. Tunnistan myös paniikin oireet ja jaksan välillä pakottaa itseni toimimaan pelkoani vastaan. En enää kauhean usein löydä itseäni syömästä koululla eväitä salaa pimeissä, pölyisissä portaikoissa tai vessassa kuten pahimmillaan on tapahtunut vain siksi, etten uskalla mennä yksin kouluruokalaan kun kukaan kavereista ei ole juuri silloin menossa ja eväiden syöminen käytävällä tai muussa julkisessa tilassa ällöttäisi ohikulkijoita.
Laulan hyvin ja kovaa, joskus myös hyvin kovaa.
+ Luova yrittäminen
Ei piirtäminen vaadi taiteellisuutta, vaan kielen keskelle suuta. Kaikkea luovaa pitää yrittää ainakin kerran.
+ Liikehdintä
Tanssin nätisti. Ja kuulemma juoksen nätisti, mutta se tulee puolueellisesta suusta.
Loppusanoiksi suosittelen kaikkia kuuntelemaan vaikka koko Semmareiden tuotannon. Otsikon kappale Suurempaa löytyy herrojen ensimmäiseltä levyltä Kuka on tuo mies vuodelta 1993. Samantyyppisten itsetunto-ongelmien kanssa kamppaileville suosittelen Anna-Liisa Valtavaaran kirjaa Kiltteydestä kipeät (Kirjapaja 2005), joka kristillisyydestään huolimatta on paras ja itseasiassa ainoa "itsehoito-opas", jonka olen saanut luettua loppuun asti. Ehkä siksi, että se kosketti lähes kaikilla aiheillaan ongelmiani.
Kommentit