Yksi aina silloin tällöin toistuvista painajaisistani vähän niinkuin toteutui tänään. Olen aamuisin kuin pieni pyörremyrsky, aina myöhässä ja muuten vain sekaisin. Tänään silmäni olivat kaiken lisäksi vielä viimeöisen itkunpurskahduksen jäljiltä turvoksissa ja näytin aivan sammakolta. Kaivoin aamulla silmänympärysvoiteen jääkaapista helpottamaan pahinta turvotusta ja onnistuin törkkäämään sitä suoraan silmään. Tajusin olevani pian myöhässä ja vetäisin päälleni hameen jonka olin rytännyt istumalla sen päällä päivän. Ajelin töihin silmät aurinkolasien takana vuotaen ja päätin unohtaa meikkaamisen tältä päivältä.

Nyt kuulostan siltä, että tämä olisi jotenkin erityisen epätavallinen aamu. Tosiasia on kuitenkin se, että jätän meikkaamatta melko useinkin tai sudin pikaisesti naamani jo töihin päästyäni. Vetäisen päälleni ihan mitä sattuu ja olen muutenkin sekava. Ero on siinä, että joka päivä ei astu ovesta sisään pirteitä tyttösiä todeten "Moi, mää oon lukenut sun blogias."

Omissa pinkeissä päiväunissaan sitä aina toivoo pystyvänsä pitämään yllä jonkinlaista imagoa (pimahtanut possutar on tietysti sekin ihan hyvä imago) tai ainakin onnistuvansa positiivisesti yllättämään muut ihmiset. Varsinkin heillä on mahdollisesti jonkinlainen ennakko-odotus.

Vaan kun ei niin ei. Tämän tarpeettoman vuodatuksen päätteeksi tarjoan teille osan siitä silmiähivelevästä kauneudesta joka silmieni eteen avautui aamulla kukkakaupassa samalla kun kävin tilaamassa lauantain maahanpanijaisia varten kukkavihon. En voinut vastustaa muutaman liljanoksan ostamista. Lisäksi kiitän edellämainittua pirteää  tyttöstä varsin mukavasta juttutuokiosta ja pahoittelen mahdollisesti aiheuttamaani järkytystä.

1241695916_img-d41d8cd98f00b204e9800998e