Koko kesän on tuntunut siltä, että minulla on liikaa aikaa. Taidan alkaa suositella kiireisille ihmisille täysin vieraaseen kaupunkiin muuttamista, jossa ei ole mitään muuta sitovaa tekemistä kuin työ. Sen kahdeksan tunnin rutistuksen jälkeen voi rauhassa pyöritellä peukaloitaan, katsoa samoja elokuvia uudelleen ja uudelleen, upottaa loputtomasti aikaa hyödyttömiin kasvohoitoihin (Hyödyttömiin siksi, että naama kukkii nähtävästi työympäristön vuoksi niistä huolimatta vielä enemmän kuin yleensä) jnejne.

Huolimatta siitä, että aikaa on ollut niin sanotusti riittävästi ja töissäkin ehtii neuloa, en ole saanut oikein mitään valmiiksi. Syytän siitä kyllä paikallista käsityökauppa Katariinaa, josta aina löytyy joku kiva idea tai lanka joiden vuoksi on koko ajan vain aloitettava uusia projekteja. Muutenkin kauppa on valloittava. Se sijaitsee Kokkolan vanhalla pääkadulla, Isokadulla, keskellä vanhaakaupunkia eräällä sisäpihalla (Jos joku nyt lähtee näillä ohjeilla etsimään niin helpoin maamerkki lienee sisustusliike Zinna. Katariinan toinen kyltti on sijoitettu Zinnan kylkeen, mutta itse kauppa sijaitsee sen takana, pihan toisella puolella). Lähinnä kassan takana on omistaja ja hänen äitinsä (vaiko omistaja ja tyttärensä, en muuten tiedä), mutta sillointällöin vanhoja rouvia on paikalla useampia. Neuvot annetaan välillä ihanalla ruotsinsekaisella suomella, johon olen jostakin syystä kovin mieltynyt täällä ollessani vaikka etukäteen pelkäsinkin alueen ruotsinkielisyyttä.

Olisi vain joku ihminen jolle jutella vapaapäivinä. Huomaan puhuvani välillä ääneen yksinäni. Pelottavaa.