En muista koska olisin viimeksi ollut aamulla yhtä hulvattomalla päällä. Hyppelehdin päättömästi puolialasti pitkin makuuhuonetta ja kuuntelin Adelen Last Niten yhtä uudelleen ja uudelleen. Samalla hihittelin syystä tai toisesta Unseen Universityn kirjastonhoitajalle, joka eilisessä elokuvassa mussutti banaaneitaan.

Siinä mielentilassa yritin piirtää tottumattomalla kädellä rajauksia kieli keskellä suuta tämän kuvan tyyliin.

Aikaa meni yllättävän paljon ja lopputulos oli kaikkea muuta kuin symmetrinen. Pitäisi selkeästi harjoitella useammin ja kenties hankkia parempi harjoitteluväline. Rajaustussini veteli selkeästi viimeisiään ja jätti ankean hailakkaa jälkeä joten päädyin pieneen siveltimeen ja M.A.C.in mustaan Paintpottiin. Vaikka levittäminen vähän takkusi, se oli varsinkin kestävyyden suhteen vallan hyvä valinta. Ennen rajauksia käytin koko liikkuvalle luomelle vaaleanruskeaa ja varjostuksiin keskiruskeaa luomiväriä, Grimasin Eyeshadow/Rouge sävyt 884 ja 569. Seuraavalla kerralla voisi laittaa liikkuvalle luomelle luonnonvalkoista ja käyttää varjostuksiin tuota vaaleanruskeaa.

Päivän asuna toimi harmaasävyinen lököasu. Vaikka hame on lyhyt, siinä on paksujen sukkahousujen kanssa yllättävän mukavaa viilettää pitkin ja poikin. Kamera ei pidä minusta, hame toistuu syystä tai toisesta todellista ruskeampana ja salama loistaa peittävien sukkahousujen läpi. Nillinnillin. Jouduin lisäksi laittamaan nilkkurit jalkaan vaikken erityisesti pidäkään siitä miltä nilkkapituiset kengät näyttävät trikoiden tai sukkahousujen kanssa. Saappaani ovat arestissa kunnes niiden lauantaina (tai no, taisi se olla sunnuntain puolella) aiheuttama rakko parantuu. Eihän jo pehmitetyillä ja hyväksi havaituilla kengillä ole oikeutta kiukutella tuolla lailla ilman rangaistusta, eihän?

  • t-paita H&M BiB
  • neuletakki Seppälä Great Girls
  • hame oma tuotos
  • puuvillasekoitesukkahousut Lindex (52/54)

Aivan viime hetkellä ennen kotoa poistumista postiluukku kolahti. Ovimatolle tipahti kirjekuori josta paljastui aivan ihana kaulakoru. Sonja oli muistanut minua syntymäpäivä/joulu/muutenvainlahjalla. Siitä kyllä varoitettiin etukäteen mutten osannut odottaa mitään noin suloista. Oranssia, hopeinen perhonen ja luonnonkiviä yhdistettynä juuri sopivanmittaiseksi koruksi. Kuin minulle tehty!