SSU- haastoi minut tekemään kaikenlaisia hassuja testejä ja valottamaan teille tuloksia. Numero toimii linkkinä kulloiseenkin testiin.

1. Eläimistä olen nähtävästi hai, joka hieman pelottaa minua. Eräs entinen poikaystäväni kyllä kutsui minua taistelumursuksi, mutta se on lähin kosketukseni mereneläviin. Tein muutama päivä sitten toisenlaisen eläintestin, jonka mukaan olin rotta. En pitänyt siitäkään vaihtoehdosta, varsinkaan tulossivun kerrottua, että välitän lopulta vain itsestäni eikä kukaan pidä rotasta.

2. Pääkaupungeista Sydney voisi testin mukaan olla makuuni rennon meininkinsä säilyttäneenä suurkaupunkina. Ei voi kuin ihmetellä kuka testin on laatinut...  mistä lähtien Sydney on ollut pääkaupunki? Australia on kuitenkin vielä kokonaan kokematta, joten tulos saattaa kaupunkina ollakin kovasti mieleeni.

3. Vuosikymmenistä olen jämähtänyt 1990-luvulle. Tulos ei sinänsä yllätä, sillä ainahan keski-ikäisten moititaan jämähtäneen sille vuosikymmenelle jolla he ovat viettäneet teini-ikänsä. Spaissarit forever! \o/

4. Olin edellisessä elämässäni Salvador Dali. Kummalliset mielihaluni kumpuavat taiteellisista taipumuksistani ja kanssani voi olla joskus helisemässä. Tämä niin sopii minuun.Ainoa ongelma on, että taiteellinen lahjakkuuteni ei pääse ihan innokkuuden tasolle, joten kummalliset ideat joita ainakin aloitan toteuttamaan rohkeasti ovat harvoin valmiina herra Dalin saavutusten tasoa.

5. Kuukausista olen heinäkuu, vastaus jota en osannut ennakoida. Toki on mukavaa kuulla olevansa aito, sensuelli ja estoton, mutta tunnen silti yleensä puhkeavani kukkaan vasta elo-syyskuun vaihteessa. Silloin kesä on ohi ja saa tehdä uudet suunnitelmat tehokkaan arjen pyörittämiseksi. Intoa riittää uusiin mielenkiinnonkohteisiin ja muutaman kuukauden jaksaa panostaa elämään. Toinen "oma kuukauteni" on marras-joulukuu, jolloin minusta kuoriutuu pikkuruinen Joulumuori. Heinäkuun kuvauksessa on kyllä yksi harvinaisen nappiin osuva lausahdus: "Kesäihmisenä heinäkuutyypit eivät kykene muuttamaan sirkaadista rytmiään kovin helposti, ja sängystä nouseminen saattaa talviaamuisin tuntua tavallista vastenmielisemmältä." Olen edelliset kuusi kesää noussut joka aamu lähes ongelmitta 5:40 ja tänä kesänä aamuvuorojaksoina vähän neljän jälkeen. Talvisaikaan kymmenen kouluaamutkin tuottavat välillä suunnatonta tuskaa. Tahtoisin kirkasvalolampun, jonka saisin ajastaa valaisemaan huoneen heräämisaikaan.

6. Sisäinen maisemani on sateenkaari. Tekstin mukaan uskon, että vastoinkäymisestä syntyy aina jotakin hyvää ja osaan iloita pienistäkin asioista. Ikuinen pessimistini nauraa tässä kohdassa räkäisesti, mutta ehkä minussa asuu pieni halinallekin. Ainakin vaikeiden asioiden käsittely on hankalaa kuten tulos sanoo ja lyön ne usein leikiksi jos koen oloni epävarmasti.

7. Molen leppäkerttu, jee! Leppikset ovat kertakaikkiaan sympaattista porukkaa ja sympaattiseen porukkaanhan kuulun mielelläni vaikka nyt sitten olisinkin vähän huonoa seuraa pahana päivänä. Kaiken kukkuraksi leppäkertut ovat ehkä ainoita hyönteisiä joita jopa minä pidän söpöinä. Pitää vielä mainita, että hiirikysymykseen oli vain vääriä vastausvaihtoehtoja. Oikeasti kiipeäisin kirkuen sängylleni seisomaan, painautuisin nurkkaa vasten (ja kyllä, meillä on parisänky nurkassa) ja hyperventiloisin siellä kunnes joku tulisi pelastamaan minut hirmupedolta. Vain lapsuuteni lemmikkihiiret tekivät poikkeuksen.