Hiuspehko ei ehtinyt kirkumaan pinkkinä kuin reilun viikon päivät kun jo totesin, että on palattava takaisin rehellisten veronmaksajien suosimiin luonnollisempiin sävyihin. Sain nimittäin eilen sovittua työhaastattelun loppuviikolle ja epäilin tukan asettavan liikaa odotuksia haastattelijan huumorintajulle.

Tämä päivä on mennyt jotenkin hämmentävästi sohlatessa. Hyppäsin aamulla ylös ylienergisenä, virkkasin muutaman rivin, neuloin muutaman rivin, kirjoitin muutaman meilin enkä oikein saanut keskityttyä mihinkään. Lopulta keksin leipoa talven ensimmäiset laskiaispullat ja kutsua muutaman kaverin käymään.

Oli hämmentävää huomata, että laskiaispullissakin on paikkakuntakohtaisia eroja. Siinä missä minä olen aina pitänyt mantelimassaa ja kermavaahtoa aitoina ja oikeina laskiaispullantäytteinä, länsirannikolta kotoisin olevat tekivät kuulemma ensimmäisen kanssa tuttavuutta vasta Tampereella. En toki väitä, että vadelmahillossakaan olisi  mitään vikaa. Kuvittelin vain mantelimassan olevan yhtä perinteinen vaihtoehto.

Kaivoin tänään ensimmäistä kertaa päälleni alkuvuodesta ostamani valkoisen neuleen. Vaikka luonnonvalkoinen ei varsinaisesti riidellyt pinkin kanssa, napista tuli jostain syystä niin maanläheinen tunnelma, että vierastin tämän käyttämistä. Paita on kaksinkertaisesta etuosastaan johtuen melkoisen lämmin ja neulokseltaan jännän muhkea puuvillasekoiteneuleeksi joka tekee siitä enemmän talvi- kuin kevätvaatteen.

  • neule Signature Experience 39€ (ovh. ?79€) Linda Mode (XXL)
  • ohuet farkut Seppälä Great Girls
  • kaulakoru Uniikkikorut

Jälkimmäisestä kuvasta (ja monista aiemmistakin) huomaa selvästi sen mihin vaatekuvien aloitustekstissäni kesällä viittasin. Tässä koossa kaikkia muhkuroita ei saa piiloon ellei änge päällensä ruostumatonta teräskorsettia ja sen jälkeen puolijoukkutelttaa. Omat kylkeni ovat vuosien saatossa muodostuneet siten, että oikealla puolella on makkara riippumatta siitä onko jalassa jostain suunnasta puristavat housut vaiko housuja ollenkaan. Vasemmalla puolella lantion kaari laskeutuu sileästi.

Se on ominaisuus siinä missä rintojen muoto ja nenän suoruuskin. Joskus kriittisellä hetkellä tulee kauhisteltua omia symmetriavirheitään kunnes muistaa, että ne ovat aika pieni osa minua. Vaikka toisessa pakarassa olisi kuinka erilainen muhkura kuin toisessa, ne ovat molemmat yhtä tärkeitä mukavuustekijöitä istuttaessa. Kumpikaan niistä ei määrittele minua kokonaisena ihmisenä.