Väkersin eilen tulevana viikonloppuna valkolakit päähänsä painaville tyttösille kortit. Ensimmäisen pistän postiin korujen kanssa ja toisen seuraksi lähden metsästämään tänään lahjaa. Lupasin päivänsankarille etsiä hänen pukuunsa sopivat meikit.
Mies on aivan ylettömän näppärä apu korujen väkertelyssä. En ole vieläkään oppinut taivuttamaan korunaulaa nätisti lenkille. Tätä menoa en tosin koskaan opikaan kun tuuppaan useimmiten välineet suosiolla hänen kouraansa.
Tahtoisin itsellenikin rannekorun, jonka lukosta roikkuisi jonkinlaisia riipuksia. Niillä tuntuu olevan taipumus kiertyä käytössä niin päin, että lukko on ranteen päälipuolella. Riittävän kauniin lukon tai riipusten kanssa sitä ei tarvitsisi harmitella.
Kommentit