Meillä oli viikolla korttipaja pystyssä keittiön pöydällä ja totesin hyvin nopeasti olevani hidas. Äärettömän hidas. Siinä ajassa kun kasasin ensimmäistä korttia johon sentään oli idea ja stanssatut kuviot enimmäkseen valmiina, kaverini oli tehnyt kolme korttia. Siksi kai koulukin tökkii. Nyhrään, näperrän, puran ja nyhrään enkä ole mihinkään tyytyväinen.

Kotona voin syyttää sitä, ettei minulla ole valmista ideaa. Tarvitsemani välineet ovat muualla ja niiden kaivelemiseen menee aikaa. Työtila on epäergonominen enkä saa työvälineitä järjestykseen käden ulottuville. Mitä vielä? Nauratte muuten varmasti kun kerron askartelevani ja piirtäväni olohuoneen lattialla Ikean muovinen palli työtasona jalkojen päällä ja tarvikkeet hujan hajan pitkin lattiaa. Vaikka minulla ei ole työpöytää, voisin  kenties valita vähän vähemmän hankalan työpisteen.

Koulussa voin korkeintaan sysätä osan hitaudestani yhteisten koneiden niskoille. Osa opiskelijoista ei viitsi kunnioittaa muita sen vertaa, että viitsisivät vian havaitessaan laittaa edes lapun koneelle saati sitten hoitaa konetta kuntoon. Tunnen oloni välillä joko erittäin epäonniseksi tai sitten yleiseksi langoitussäätövääntömekaanikoksi, minä kun istun ihmettelemässä vikoja yleensä liiankin pitkään. Joskus voisi turvautua opettajaan.

Totuus on kuitenkin se, että olen pikkutarkka perfektionisti niin pitkälle, että kädentaitoni eivät yksinkertaisesti riitä saavuttamaan omia laatustandardejani. Yleensä seuraukset ovat tuhoisat, varsinkin ommellessa ja neuloessa. Jos purkaa samaa kohtaa riittävän monta kertaa, materiaalit eivät enää kestä ja lopputulos on ensimmäistä yritystä paljon heikompi. Nyt kun se on myönnetty, osaisiko sitä suhtautua tekemisiinsä hieman lempeämmin?

Loppuun ne viisi korttia joiden aikana Henna teki yhdeksän. Ja saman verran kirjanmerkkejä.

Sain vihdosta viimein ostettua jonkinlaisen lehtilävistäjän jota piti päästä testaamaan. Se on hassua kuinka paljon kaiken maailman kukkasia kertyy verrattuna lehtiin.

Alan olla vakavassa glimmer mist -koukussa. Onkohan olemassa auttavaa puhelinta glitterin väärinkäyttäjille?

Rakastan tuota Cuttlebugin synttärikansiota! Täytyy vielä täälläkin kiittää Papruksen apua, en nyt muista nimeä mutta yhtäkaikki, ihanaa omistajaa joka muisti ihan satunnaisen keskustelun jälkeen tilata sen ihan minua varten.

Koskakohan kyllästyn tuohon Adam Pescottin koiraan?