Joskus on aikaa ja toisinaan sitten taas ei. Meillä on ollut vapaina iltoina viime aikoina hämmentävän näköistä olohuoneessa kun minä olen joko näpertänyt koruja kasaan tai porannut miniatyyriporalla reikiä noppiin ja mies on innostunut kasaamaan paperista yliopistoa. Ostin pari vuotta sitten hänelle Terry Pratchettin Unseen University Cutout Bookin joka on tähän asti saanut lojua hyllyssä odottamassa inspiraatiota. Sohvapöydällemme on nyt muodostunut meri paperisilpusta ja satunnaisista metallinpätkistä.

Viikon aikana on valmistunut muutamia sekalaisia koruja, joista en vielä oikein tiedä pitäisinkö ne itse vai laittaisin eteenpäin. Oma laatikkoni alkaa olla niin täynnä, että pitää valikoida mitä sinne vielä tahtoo säilöä.

1247904646_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Riippuu mielialasta minkä väriset helmet osuvat käteen. Näistä huomaa selvästi, kuinka yhtenä iltana lentelee pehmeällä hattarapilvellä ja toisena on jo syksy.

1247904780_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Rannekoru on tehty samalla lailla kuin aiempi helmiletti, tähän vain on käytetty keskenään eri kokoisia palleroita. Minusta se näyttää toukalta.

1247904878_img-d41d8cd98f00b204e9800998e1247904899_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kuvasta näkyy huonosti, mutta rannekorussa ja korvakoruissa on käytetty tummanvihreitä makeanvedenhelmiä. Ostin ne vihreän pikkunopan kavereiksi, mutta monen ärrinmurrin jälkeen osasta tuli tuollaiset. Nopassa on kullanväriset numerot joten ostin minulle epätyypillisesti kullanväristä ketjua korua varten. Ketju oli niin onnettoman huonoa, että päädyin melkoisen kiroilun jälkeen lykkäämään noppakorun myöhemmäksi. Lenkit eivät kestäneet ollenkaan vääntelyä vaan katkesivat välittömästi jos niitä erehtyi avaamaan. Hermot meinasivat hajota aivan totaalisesti ennekö sitten päädyin turvautumaan tuttuun, turvalliseen ja luotettavaan hopeanväriseen ketjuun.