Pääsen vasta aloittamaan, sillä jostain hämmentävästä syystä eilen tunnusta luodessani juuri mikään ei toiminut ja menetin ne vähäisetkin rippeet, jotka hermoistani on jäljellä. Ajatus blogin nimestä ja ensimmäisen entryn aiheesta syntyi eilen, kun harkitsin tilaavani E-baystä monen Youtubessa mainostaman Manlyn 120 luomivärinapin paletin hintaan 6,99 € + postikulut. Olen nimittäin usein hämmästellyt ihmisten merkkiuskollisuutta ja kyseisen paletin kohdalla moni M.A.C.-, Urban Decay- ja Tigi-uskovainen on langennut.
Oma meikkipussini on suloinen sekamelska, kuten loppukin elämäni. Helena Rubinsteinin, Diorin, Biothermin, Tigin, Make Up Storen ja Lancômen seassa köllivät onnellisina Max Factoryn ja Nivean ripsivärit, Avonin helmiäispuuterikuulat, Lumenen kynät ja jopa muutama satunnainen H&M:n, Anytimen ja Yves Rocherin huulikiilto ja luomiväri. Nämä sudin aamuisin naamalleni merkittömillä siveltimillä, joista osa on ostettu kiireellä lähikaupan hyllystä ja osa valikoitu huolella kemikalion tädin kanssa. Joskus harvoin jaksan miettiä, olisiko pohjameikkini sittenkin hitusen luonnollisempi jos olisin raaskinut ostaa kaikki samaan aikaan samasta sarjasta. Yleensä siinä vaiheessa vilkaisen kelloa ja totean olevani myöhässä.
Huomaako joku tarkkanäköinen bussipysäkillä, että olen vetänyt aamulla Nanson lempimekkoni päälle Vapaa Valinnan aletangosta napatun suloisen valkoisen neuleboleron? Entä miten se vaikuttaa hänen arvioonsa minusta? Tajuaako työhaastattelija, että Biancon ballerinani ovat viime kesän mallistosta? Osoittaako se väliinpitämättömyyttä muotia kohtaan? Olisin tosin voinut valita jalkaani mitkä tahansa kymmenen euron canvasballerinat, joita eteiseen on kertynyt tai vaihtoehtoisesti osoittaa olevani vähän omanlaiseni ja sujauttaa jalkaani ne loppukeväästä ostamani Artin korkkarit, joiden kanssa kävelin kassalle luottokortti kädessä silmät kiinni. Ja lopulta, oliko virhe jättää Niiskuneiti kaulaan tuomaan onnea?
Onko millään lopulta mitään väliä? Haastettatelija voi sittenkin olla enemmän mieheni koulukunnan edustaja, jonka mukaan mikään ulkoinen ei vaikuta mihinkään. Hän on voinut tutustua ansioluettelooni ja keskittyä puhtaasti osaamiseeni. Toisessa ääripäässä hän voi ymmärtää tehneensä virheen sillä sekunnilla, kun astun sisään. Sataakolmeakymmentä kiloani ei joillekin hyvitetä millään. Ja minusta siinä ei pitäisi olla mitään hyvitettävää. Tuntuu muuten hyvältä kirjoittaa se tähän.
Oma meikkipussini on suloinen sekamelska, kuten loppukin elämäni. Helena Rubinsteinin, Diorin, Biothermin, Tigin, Make Up Storen ja Lancômen seassa köllivät onnellisina Max Factoryn ja Nivean ripsivärit, Avonin helmiäispuuterikuulat, Lumenen kynät ja jopa muutama satunnainen H&M:n, Anytimen ja Yves Rocherin huulikiilto ja luomiväri. Nämä sudin aamuisin naamalleni merkittömillä siveltimillä, joista osa on ostettu kiireellä lähikaupan hyllystä ja osa valikoitu huolella kemikalion tädin kanssa. Joskus harvoin jaksan miettiä, olisiko pohjameikkini sittenkin hitusen luonnollisempi jos olisin raaskinut ostaa kaikki samaan aikaan samasta sarjasta. Yleensä siinä vaiheessa vilkaisen kelloa ja totean olevani myöhässä.
Huomaako joku tarkkanäköinen bussipysäkillä, että olen vetänyt aamulla Nanson lempimekkoni päälle Vapaa Valinnan aletangosta napatun suloisen valkoisen neuleboleron? Entä miten se vaikuttaa hänen arvioonsa minusta? Tajuaako työhaastattelija, että Biancon ballerinani ovat viime kesän mallistosta? Osoittaako se väliinpitämättömyyttä muotia kohtaan? Olisin tosin voinut valita jalkaani mitkä tahansa kymmenen euron canvasballerinat, joita eteiseen on kertynyt tai vaihtoehtoisesti osoittaa olevani vähän omanlaiseni ja sujauttaa jalkaani ne loppukeväästä ostamani Artin korkkarit, joiden kanssa kävelin kassalle luottokortti kädessä silmät kiinni. Ja lopulta, oliko virhe jättää Niiskuneiti kaulaan tuomaan onnea?
Onko millään lopulta mitään väliä? Haastettatelija voi sittenkin olla enemmän mieheni koulukunnan edustaja, jonka mukaan mikään ulkoinen ei vaikuta mihinkään. Hän on voinut tutustua ansioluettelooni ja keskittyä puhtaasti osaamiseeni. Toisessa ääripäässä hän voi ymmärtää tehneensä virheen sillä sekunnilla, kun astun sisään. Sataakolmeakymmentä kiloani ei joillekin hyvitetä millään. Ja minusta siinä ei pitäisi olla mitään hyvitettävää. Tuntuu muuten hyvältä kirjoittaa se tähän.
Kommentit