Tenttiviikko oli ja meni. Olen vuosien saatossa huomannut, että varsinkin naispuoleisilla opiskelijoilla on taipumus vaihtaa tenttiaikaan korot lenkkareihin, farkut verkkareihin, juoksutrikoisiin, tuulihousuihin tai muihin lökäpöksyihin, jättää meikit pois ja huitaista tukka lenkuraiselle hätäponnarille. En tiedä onko tämä seurausta lukemisen aiheuttamasta kiireestä ja stressistä vai ruiskitaanko yliopistolle näinä päivinä väliinpitämättömyyttä lisääviä tuoksuja. Jälkimmäinen selittäisi mukavasti minunkin viimeaikaiset räjähtäneet aamuolemukseni.

Vaikken juurikaan käytä itse aikaa tenttien tekemiseen, vietän usein 8:45-20:10 välisen ajan tiiviisti viileissä luentosaleissa valvomassa muiden aherrusta. Tehtävä vaatii tällaiselta papupadalta joskus yliluonnollisia pidättäytymiskykyjä ja viimeistään kolmantena päivänä alan kuulostaa kotioloissa sarjatuliaseelta.

Teidän onnenne (tai epäonnenne) saattaa olla, että tuo viikko päättyi. Olen pitkästä aikaa päätynyt tilanteeseen, jossa joudun lähes joka päivä ihmisten ilmoille ja vielä aivan ihmisten aikaan. Tämän päivän asupäivitys joutuu tosin odottamaan kotiinpääsyä, sillä olisi ollut vallan hämmentävää jos olisin aamulla muistanut kameran lisäksi ottaa siirtopiuhan mukaan.

Jään siihen asti tuijottamaan hämmentävää kylttiä jossa lukee "Housuliivi hoikistaa, vartalosi kaunistaa." ja miettimään aiheeseen sopivaa blogitekstiä isotkoot.comin puolelle.