Pääsin tänään muutaman tunnin varoitusajalla teatteriin, kun äiti oli tullut kipeäksi eikä voinut käyttää lippuaan. Tampereen Työväen Teatterin Yksiöön en äitiä ota oli hulvaton! En ollut nähnyt sitä edeltävää Suomen hevonen -näytelmää, mutta se ei nauruhermoja liiemmälti häirinnyt. Sitä paitsi käsiohjelma oli toteutettu hauskasti, eli tämän näytelmän tiedot oli painettu kirjanmerkiksi ja mukana sai Suomen hevosen kirjana. Pääsen siis hihittelemään Sirkku Peltolan värikkäälle tekstille lisää, kunhan tekeillä oleva seminaarityö ensin valmistuu.

Olen ehkä joutunut opettelemaan käsikirjoitusten lukemista riittävästi, sillä en koe näytelmien olevan  luettuna ollenkaan niin hankalia kuten monet ystäväni väittävät. Yritin varsinkin yläasteella ja lukiossa suositella pakollisten luettavien romaanien pituutta valitteleville pojille jokaisesta listasta löytynyttä näytelmävaihtoehtoa, mutta se päättyi yleensä kahta kauheampaan nurinaan.Voisi pitkästä aikaa harrastaa niitäkin.

Mies otti kuvat ja kerrankin minulta löytyi ihan siedettäviä ilmeitä. Jostain syystä itselaukaisimelle on  yleensä helpompaa poseerata. Hameen oikea pituus paljastuu toisessa kuvassa, ensimmäisen kuvakulma on vino.

2060962.jpg2060963.jpg

  • toppi LINEcollection 14,90€ Anttila
  • bolero KappAhl
  • hame Lindex Generous
  • kengät Art 139€ Andiamo
  • kaulakoru Glitter