Lauantaina aloitettu kuoroleiri pääsi illan saunalla perinteiselle "Tuli kirkkoon mies ja lapsi he mmmm mmm..." -asteelle ja seuraavan päivän väsymyksessä saatiin aikaiseksi yhteishepuli kun Varpunen jouluaamuna -sopraanostemma päättyi otsikon tavoin.

Viikonloppuna tuli siis laulettua suunnilleen 20 tuntia, välillä kovaa ja toisinaan liiankin korkealta. Ylenin urallani kakkosaltosta kakkossopraanoksi (aikuistenoikeasti olen kyllä mezzosopraano, mutta kuoroissa olen hyppinyt stemmojen välillä tarpeesta riippuen) juuri ennenkuin jäin reiluksi vuodeksi tauolle. Nyt tein comebackin ja äänialastani tuntuu kadonneen oktaavi yläpäästä. Kolmeviivaisen E:n sijaan syksyn ensimmäisissä harjoituksissa kaksiviivainen särki joka toisella yrityksellä. Onneksi huomaan jo nyt, että kyse oli ruosteesta. Lauantaina sama sävel särki enää puolenyön aikaan monen tunnin tuuttaamisen jälkeen. Jos varsinaisten harjoitusten ja perusteellisen saunomisen jälkeen yrittää yksin tai korkeintaan kaksin saada stemmansa kuuluviin kolmenkymmenen muun humalaisen teekkarin seasta, tekniikka ei ole enää päällimmäisenä mielessä.

Osallistumme muuten Moron joululaulukilpailuun Tampereen joulutorin yhteydessä, joten tulkaapahan kuuntelemaan ja äänestämään. Mukaan kutsutut kuorot ovat tasoiltaan, ohjelmistoiltaan ja jäsenistöiltään eri tyyppisiä, joten jokaiselle löytyy melko varmasti jotakin.

Kamerani on valitettavasti edelleen karkuteillä, joten kuvallisia postauksia ei ole tiedossa vielä pariin päivään. Toisaalta hyvä niin, saatan jopa saada ensimmäisen kynähamekokeilun valmiiksi ennen sitä. Nyhräsin jo yhden päivän laskosten ja vetoketjun kanssa ja käytin jopa elämäni ensimmäisen kerran vetoketjupaininjalkaa! (Naurakaa vain.) Suuren Käsityölehden ohjeiden mitoitukset ovat aika niukkoja, joten leikkasin hameen koon 56 mukaan ilman saumanvaroja.