Vaikka puvun luonnos ei vielä ole valmis, päätin ensimmäisen hääaskarteluprototyypin valmistumisen ja pitopalvelun  varauksen varmistamisen kunniaksi kirjoittaa aiheesta. Jos häähössötys saa savun nousemaan korvistasi, suosittelen jättämään kirjoituksen väliin.

Kuvittelin pystyväni kirkon ja juhlapaikan varaamisen jälkeen pitämään esimerkiksi puolen vuoden tauon suunnitelmista. Myönnän nyt jo olevani väärässä. Se, että katselee päivät pitkät ikkunasta kirkkoa, kuuntelee tulevia morsiamia, äitejä ja anoppeja alusvaateongelmineen ja katselee Tiimarin ja askartelutarvikekauppojen vinkkejä ei anna mahdollisuutta pitää suunnitelmia taka-alalla. Jokaisella hääaiheisella ajatuksella on tapana synnyttää viitisensataa uutta, joten lopulta joutuu myöntämään tappionsa.

Tähän mennessä olen onnistunut päättämään satunnaisia asioita sieltä täältä:

Teemaväri

Vihreä ja kermanvaalea olivat selviä jo kolme miestä takaperin. Ihastuin ylioppilasjuhlieni kutsukortteja väkästellessä väriyhdistelmään ja se on seurannut mieleni sopukoissa siitä lähtien. Vihreän sävy tosin muuttui matkan varrella melkoisesti kun äidille nakitettu kankaan valinta ei osunutkaan mukaan antamaani värilastuun. Silkki on aivan ihana, joten en ole ollenkaan harmissani.

Juhlapaikka ja kirkko

Juhlapaikan valinta oli helppo. Lempäälän nuorisoseurantalon salissa on hiphopattu, laulettu ja harjoiteltu vuorosanoja kesänäytelmiin. Tomuisen tuoksuisessa puvustossa on myös tullut romuttua mummun kanssa kerran jos toisenkin. Iso keltainen talo on edullinen ja tuttu paikka jonka varaukset saa hoitaa papan kanssa.

Kirkoksi olisin tavallaan tahtonut Messukylän kirkon jossa olen teini-ikäisenä viettänyt yllättävän monta jouluyötä ja sunnuntaiaamua. Järki kuitenkin voitti, ja valitsimme kirkon joka on käytännössä kävelymatkan päässä juhlapaikasta.

Kumma kyllä, kotikirkkomme ei käynyt edes mielessä. Mistäköhän johtuisi?

Kaasot, bestman ja muut immeiset

Emmi ja Henna, upeat, ihanat ja äärimmäisen lahjakkaat kaasoni ovat ainakin tähän mennessä jaksaneet onneksi olla melkeimpä vielä innokkaampia kuin minä. Emmi on hyvä ystäväni ja pelinjohtajani ja Henna pikkuveljeni tyttöystävä. (Onnittelut Miksulle hyvästä valinnasta.)

Bestmaneja on ainakin vielä vain yksi, toinen on tietääkseni mahdollisesti vielä ilmestymässä kuvioihin. Sen päätöksen jätän miehelle jonka pahaa aavistamattomalla ensimmäiseksi nimetyllä bestmanilla ei ole hajuakaan mitä olen suunnitellut hänen päänsä menoksi. Njähnjäh.

Aiemmin mainittu pikkuveljeni toimii toivottavasti seremoniamestarina. Pliiiiiiis?

Jos veli kieltäytyy kunniasta, homman on luvannut hoitaa ystävämme joka näillä näkymin laulaa myös häävalssin.

Pöytäkoristeet

Ellei tulevien appivanhempien kellari räjähdä mystisesti lähiaikoina, pöytiin tulee sekalainen valikoima sulhasen isän taidelasipajan jäämistöstä valittuja kukkasia ja yhdelle kukalle tarkoitettuja maljakoita joihin suunnittelimme laittavamme kynttilöitä. Väriskaala räjähtää jo tässä kohtaa käsistä, vihreän lisäksi lasijuttuset ovat keltaisia, vaaleanpunaisia ja kirkkaita. Rakastan niitä, sekä kauneutensa että uniikkiutensa vuoksi.

Musiikki

Olen kateellinen "Rachel getting married" -tyylisille häille joissa vierailla on sekalaisia soittimia mukanaan ja musiikki raikaa pitkälle yöhön. Bändi oli ensimmäinen budjettivajeen vuoksi karsittu kohta. Onneksi monet sukulaiset ja ystävät käyttävät äänijänteitään suunnilleen yhtä innokkaasti kuin allekirjoittanut eli karaokelaitteisto on mitä luultavimmin ahkerassa käytössä.

Häämarssit ovat vielä hakusessa. Sisääntulomarssiksi haluaisin Pachelbelin kaanonin jos se vain kanttorille sopii. Toisesta marssista ja muusta kirkossa soivasta musiikista ei ole vielä ajatuksia.

Puku

Piirsin kankaan saatuani kaksi pukuhahmotelmaa ja näytin ne äidille, miehelle, kaasoille ja muutamalle muulle. Kaikkien reaktio oli suunnilleen sama "Toi näyttää niinkö hääpuvulta ja toi toinen on ihan sun näkönen.". Lopputulos oli se, että Emmi piirtää sitä minun näköistäni. Teen puvun näillä näkymin mummun ja ystävien avulla itse. Eräs ompelijakaveri on luvannut auttaa kaavoittamisessa. Jos aloitan koulun syksyllä, voinen pyytää hankaliin kohtiin neuvoja opettajiltakin.

Ensimmäiset kriteerit ideointivaiheessa olivat, että puvussa ei saa olla laahusta eikä vannealushametta eikä mitään muutakaan mikä estää vessassa käynnin ilman avustajaa ja ovea. Tämänhetkinen suunnitelma saa plussaa siitä, että se näyttää minulta, luultavasti hämmentää hieman sukulaisia ja sallii matalien kenkien käytön.

Hiukset ja meikki

Teen luultavimmin meikin itse. Tuskin se tulee sen halvemmaksi kuin ammattilaisella teetetty kun innostun sen varjolla kuitenkin ostelemaan uusia tuotteita mutta saanpahan (teko)syyn shoppailla.

Havahduin jo reilu kuukausi takaperin siihen, että jos aion saada jonkinlaisen kampauksen, hiusten kasvattaminen on aloitettava jo nyt. Tämä alkuvaihe on ihan hirveä. Malli on kasvanut pahasti yli mutta siistiminen ei vielä onnistu ilman lyhentämistä. Ei siis auta kuin kärsiä.

Kaikki muu

Kaaosta, hämärän peitossa ja piilossa mieleni kummallisissa sopukoissa.

Nyt on vielä esiteltävä Ellun hääpajan ensimmäinen luomus, virkattu lautasliinarengas. Lanka on Tennesseetä ja koukku 3,5 mm. Vihreää ja valkoista lankaa olisi ennestään varastossa kaikkiin noin sataan renkaaseen mutta mietin nyt vielä pitäisikö valkoinen vaihtaa kermaisempaan sävyyn. Oikeapuoleisen kuvan väri on todenmukaisempi.

*Laura Voutilainen: Vuoksi Sun