Päätin parin vuoden tauon jälkeen uskaltautua tänään lentopalloilemaan. Pallo lenteli minne sattuu, välillä jopa sinne minne oli tarkoitettukin. Onneksi en ollut ainoa sohlaaja kentällä kuten edellisellä kerralla jolloin päädyin joka toisissa harjoituksissa yliopistomme miesten edustusjoukkueen sekaan ja vain joka toisella kerralla oli riittävästi osallistujia toiseen kentälliseen.

Käsiä ei kyllä kiinnosta ollenkaan menivätkö pallot sinne minne piti. Ne välittävät lähinnä hihalyöntien määrästä joka oli nähtävästi liikaa. Käsivarret olivat loppuvaiheessa punaiset, kosketusarat ja turvoksissa. Kotoa löytynyt kylmägeeli onneksi tarjoaa helpotusta paraikaa. Samalla aukeaa nenä kun haistelee geelistä nousevia menthol-huuruja.

Urheiluvarusteeni koostuivat varsin epälentopallomaisista haaremipöksyistä, trikoomekosta ja haisevista polvisuojista. Olin porukan ainoa jolla oli suojat ja sain kuulla hieman piruilua niistä etukäteen. Lapsuuden harrastuksesta on kuitenkin jäänyt tiettyjä asioita lihasmuistiin ja pallojen alle polvillaan liukuminen on yksi niistä. Vaikka nykyään pelaan harvoin, en selviä ilman suojia.  Päälläni oli toinenkin juttu jota ilman en nykyään urheile oli laji mikä hyvänsä, nimittäin Carriwellin Seamless Maternity Bra. En ole löytänyt itselleni sopivia urheiluliivejä ja sen muutaman kerran kun jotkut ovat olleet edes melkein istuvat, hintalappu ei ole päässyt yhteisymmärrykseen rahapussin kanssa. Carriwellin toppi on yllättävän tukeva ollakseen vain yksinkertaista neulosta. Hyppyhyppyjumpassa olen joskus pitänyt kahta toppia päällekkäin, mutta yleensä selviän hyvin yhdelläkin. Valitettavasti koko XL poistui mallista viime keväänä. L kuitenkin venyy juuri ja juuri päälleni. Toppi toimi myös erinomaisesti työliivinä viime kesän. Hinnalla mikrokuitutoppia ei ole pilattu, Babyidea ja jälleenmyyjät lähettävät nämä kotiin vähän reilulla 15 eurolla.

Lopun iltaa aion viettää nenä kiinni ohjekirjassa. Meille tuli nimittäin uusi perheenjäsen tänään. Sain harmikseni kuulla, että ompelukoneesta oli hajonnut enemmäin osia yhteentörmäyksessä lattian kanssa kuin päällepäin näkyi eikä sitä kannata korjata. Voisi korjata, mutta taloudellisesti se olisi ollut hölmöä. Raahustin murheen murtamana päivällä neuvottelemaan ompelukonepisteen tädin kanssa siitä millaiseen koneeseen käyttäisin vähät rahani. Siinä kävi lopulta niin, että puolisen tuntia myöhemmin raahasin autoon hurjan painavaa retrokonetta.

Nyt pitää tutustua koneen hämmentäviin nappuloihin ja taakse kiinnitettäviin rulliin joilla tikkiryhmää vaihdetaan. Se oli vähän kalliimpi kuin halvin mahdollinen uusi mutta eiköhän tikkien monipuolisuus ja jämäkämpi teko korvaa eron. Sitäpaitsi, kuka voisi vastustaa näin söpöä kantolaukun sisuskangasta?