Eron hetki on haikea ja tahdon kiittää niitä jotka vielä uskollisesti tilaavat tekstejäni. Tätä on ollut ihan mielettömän hauskaa kirjoittaa ja teidän kommenttienne määrä on kerta toisensa jälkeen yllättänyt minut totaalisesti!

Jos joku tahtoo seurata kuulumisiani, räpellyksistäni voi lukea uudesta blogistani englanniksi.

Siinä vaiheessa kun sain eilen kortin valmiiksi, kamera ilmoitti akun loppuneen. Vaihdoin akun ja huomasin fiksuna tyttönä tunkeneeni toisenkin tyhjänä kamerapussiin. Samassa hötäkässä tämän viikkoiset tarvikkeet jäivät kuvaamatta. Eiköhän tästä jotenkin selvitä kuitenkin.

Kuten jo sanoin, viime viikkoisia tarvikkeita oli hurjasti ja varsinkin herttaiset kuvat nostivat hymyn huulille. Kiitokset Orvokille näistä!

Minulta jäi käyttämättä vaikka mitä, tosin kaikki päätyvät varmasti myöhempiin projekteihin (kuten tulette pian huomaamaan). Omista varastoistani käytin korttipohjan ja korallinpunaisen pahvin jota käytin sitten useampaan kohtaan. Suurin osa lähetetyistä papereista löytyy kukkasesta kuin oikein katsoo. Tuosta sukat makkaralla tohottavasta tytöstä tulee syystä tai toisesta kovasti mieleen minä itse lapsena.

Viimeiset tarvikkeet lähetti Liisax. Koska en koskaan saanut kuvattua tarpeita, uteliaat voivat käydä kurkkaamassa täältä miltä kirjekuoren sisältö näytti. Kierrätystarvikkeilla mentiin, kuoressa oli useampaa eri tapettia, pakkauspahvia, selvästi jonkun muinaisen kioskiwesternin sivuja ja muuta sellaista. Hihitin sivujen tekstille, niissä juotiin viinaa panttivangin kanssa ja mietittiin pankkiryöstöä.

Kokonaan käyttämättä jäi tapettiboordit ja kalenterin palanen, pinkki pahvi ja nauhat. Omistani otin edellisen lähetyksen marmoroidun paperin. Lisäksi käytin yhtä stanssia ja mustetta. Jos se ei ole selvästi kuvasta havaittavissa, perhosen alla on samanmuotoinen reikä. Palapelin palojen värit olisivat sopineet korttiin oikeinkin päin mutta koska ne eivät olleet vierekkäisiä vaan laitoin ne sopimaan toisiinsa, oli parempi liimata ne kiinni noin.

*mekko 30£ Yours

Värikkyydestä puheenollen, iskin jostakin syystä silmäni myös toiseen mekkoon. Olen salaa heikkona kaiken maailman rantahuiveihin ja tämä menisi samaan kategoriaan. Epäilen vähän kuitenkin pysyykö tuo päällä? Ihan hyvät olkaimettomat liivit minulla on kyllä olemassa mutta silti.

*mekko 35£ Yours

Tällä kertaa kyseessä on Doodle Dragon Studio Challenge #8 eli ehdottoman lempparini Dustin Piken piirustelema kuva on pääosassa.

Minulla ei ollut varastossa muita punaisia strasseja kuin Preciosan Hot Fix -kristalleja. Kortista valitettavasti huomaa, etten ole hetkeen kiinnitellyt niitä. Ne ovat siis lähinnä kankaalle tarkoitettuja strasseja joissa on valmiiksi kuumaliima takana. Liima sulatetaan lämmössä jonka jälkeen kristalli asetetaan paikalleen  Se kiinnittyy lähes välittömästi. Tähän voidaan käyttää erityistä laitetta tai esimerkiksi tuikkukynttilää ja pinsettejä. Minä käytän asetuslaitetta kun sellainen tuli syksyllä hankittua koulun innostamana. Tuo Gütermannin laite ei vain tunnu  olevan järin näppärä. Strassi jää asettimeen kiinni ja se pitää napauttaa sieltä ulos esimerkiksi neulankärjellä. Yleensä plopsahdus on sen verran voimakas, että kivi lipsahtaa tarkoitetulta paikalta.

Mietin vähän, että onko kuoreni sisältö liian synkeä ja yksitoikkoinen ulkona vallitsevaan ihanan keväiseen tunnelmaan nähden. Toivottavasti ei. Kasassa on kaksi aukeamaa vanhaa saksankirjaa, luonnonvalkoinen korttipohja, pala ammattikoulun palkanlaskukansion välilehteä, pala tummaa Hot Off The Press -paperia, arkki kierrätyshenkistä paperia jonka yhdessä reunassa on koristelävistys, pari vintage-henkistä printtiä, kaksi höyhentä, kaksi kuparinväristä lehteä, kolme koruneulaa, kolme muovihelmeä, yksi kuparinvärinen pieni metallihelmi, spiraalinmuotoinen pieni paperiliitin, nepparin osa, kuusi oranssia strassia ja kolme nauhanpätkää. Toivottavasti näistä saa jonkinlaisen kortin kasaan.

Itse jätin käyttämättä yhden nauhoista, tanssivan parin ja nepparinkappaleen. Tarvikkeiden lisäksi käytössä oli ruskea muste ja luonnollisesti liimaa ja kaksipuoleista teippiä. Osallistun tällä samalla P*skarteluhaasteeseen (#35) jonka tämänkertaisena aiheena oli kierrätys. 

Peukunkääntelyäänestyksen tulos noudatteli melkolailla ennalta oletettua eli poistuessamme soi toivottavasti Marko Hakanpään Trumpettisävelmä. Koko porukan ehdoton inhokki, Joonas Kokkosen Hääsoitto, sai monia tulkintoja. Mies muistaakseni sanoi sen muistuttavan jonkin scifisarjan tunnaria ja me kehittelimme toisen kaason kanssa tulkinnan uppoavasta laivasta jonka supersankari lopussa nostaa pintaan.

Tahtoisin myös jonkin laulun keventämään toimitusta. En ole vielä onnistunut kuulemaan mitään mikä tuntuisi välittömästi omalta ja oikealta. Enkelin rukous ja muut nuoren parin aikuisuuteenastumiskipaleet tuntuvat kaikki teennäiseltä lässyttämiseltä. Pekka Simojoen Rakkaus on lahja Jumalan voisi ehkä olla vaihtoehto. Se tosin kuulosti eilen  urkusäestyksellä vieraalta kun on tottunut kitaraan ja leirinuotiotempoon. Jos jollakulla on hyviä kokemuksia tai vähän tavallisesta poikkeavia ideoita, otan niitä vastaan mielelläni!

Paketissa oli siis kolme erilaista nauhaa, pätkä lankaa, leppäkerttukoriste, kiiltokuva, pakettikoriste, servetti ja leimakuva. Säännöt ovat sellaiset, että tarvikkeita saa jäädä käyttämättä ja lisäksi omista varastoista saa lisätä tekeleeseensä kaksi asiaa. Minä oletin törkeästi, että värien, liimojen sun muiden käyttö on automaattisesti sallittua. Paketissa olleiden tarpeiden lisäksi aineellista hyvää tässä kortissa on siis taustakartonki. Papukaijamerkki sille joka onnistuu ensimmäisenä bongaamaan servetin.

Kokonaan käyttämättä jäivät kiiltokuva, leppäkerttu ja sinikeltainen ja viininpunainen nauha. Ensi viikon materiaalien lähettäminen on minun tehtäväni ja sen verran olen jo miettinyt mitä kuoriin pistän, että uskallan sanoa värimaailman olevan erilainen.

Osallistun tällä kortilla samalla Sketch Saturdayn tämän viikon haasteeseen.

Olen rikkinäinen ihminen. Puhuin joskus aiemmin pinnallisesti paniikista, masennuksesta ja niiden vaikutuksesta elämään. Tällä hetkellä tilanne  on se, että uusi koulu imi minut tyhjiin monella eri tavalla. Ensimmäisenä katosi mielenkiinto ompelukoneeseen opintojen ulkopuolella, sitten vaatteisiin yleisesti. Lopuilta uuvuin kokonaisuudessaan niin, että jatkaminen tässä hetkessä ei onnistu vaan joudun lähiaikoina ja vähän pidemmälläkin aikavälillä keskittymään paranemiseen.

Nyt joku parahtaa, että ethän sinä ennen koulun alkua syksylläkään laittanut enää montaakaan kuvaa. No en laittanutkaan. Lihoin kesän aikana niin paljon, että hyppäsin ulos Lindexin sun muiden valikoimista ja ennen kaikkea vanhoista vaatteistani. Lisäksi täytyy myöntää, että yhtäkkiä aloin pelätä lukijoiden suhtautumista vartalooni. Järjellä ajatellen sillä tuskin on suurtakaan väliä onko kuvassa 130- vai 150-kiloinen nainen mutta kun aina ei tule suhtauduttua asioihin järjellä. Mitä pidemmän aikaa olin vältellyt kuvia, sitä korkeammaksi kynnys kasvoi.

Olen viimeisen vuoden aikana miettinyt moneen kertaan blogin lopettamista kokonaan. Joka kerralla jokin on saanut minut ajattelemaan "Entä jos ensi viikolla saankin inspiraation?".

Nyt kun askartelu on ainoa asia mikä saa minut hymyilemään, mennään sillä linjalla. Jos päähäni pälkähtää kirjoittaa jotakin muuta, sitten teen niin. Juuri nyt kaikessa on kyse siitä mitä minä jaksan ja tahdon. Pakko olla jos kuvittelen parantuvani.

Yritin yöllä tehdä päivityksen mutta vuodatus pirulainen kiukutteli enkä onnistunut aikomuksissani. Kokeillaanpa nyt uudestaan.

Joskus viime maaliskuussa lupasin laittaa hyvän kiertämään eli lähettää jotakin pientä ja mukavaa kolmelle ensimmäiselle kommentoineelle. En koskaan saanut Eilan osoitetta mutta Alomohora ja Talle saivat viimein yllätyksensä. Lahoaivona unohdin tosin aikarajan kokonaan ja vuoden 2009 aikana lahjominen jäi hyväksi aikomukseksi. Pääsin kuitenkin vuoden sisälle postauksesta, nykyisellä aivotoiminnallani sekin tuntuu saavutukselta.

Molemmille lähti melko samanlaiset paketit: kortti, pieni Mavalan kynsilakka Cabaret Colors -kokoelmasta, koru ja silmukkamerkkejä. Tallen oranssissa paketissa  oli lisäksi kirjanmerkki ja karkkia ja Alomohoran violetissa Goldwellin föönausvoide. Tallen paketissa oli myös kaksi pikkupakettia Pirkan nenäliinoja. Toivottavasti ne eivät aiheuttaneet liikaa kummastusta. Minua vain ärsytti kun luukkulaatikko helisi ja kolisi ja nenäliinat sattuivat  olemaan ensimmäinen käteen osuva asia kun mietin kuumeisesti mitä tunkisin paketin täytteeksi.

Hyvän kierrättämisen lisäksi alkuviikko on kierrätetty nauhoja ja papereita. Osallistuin taustapaperi- ja nauhavaihtoon jossa oli tarkoitus lähettää parille vähintään kuusi 12cm*12cm askartelupaperia ja saman verran 20 cm nauhanpätkiä. 

Marelolta saamassani kuoressa oli kyllä paljon enemmän tavaraa kuin minimivaatimus. Papereita oli laidasta laitaan enkä usko, että yksikään jää käyttämättä. Kiitos kovasti näistä!

Itse laitoin Mammaselle maanantaina matkaan seuraavanlaisen ruskeasävyisen paketin. Toivottavasti se on päässyt perille, Mammasella ei taida olla blogia josta tarkistaa.

Kotona voin syyttää sitä, ettei minulla ole valmista ideaa. Tarvitsemani välineet ovat muualla ja niiden kaivelemiseen menee aikaa. Työtila on epäergonominen enkä saa työvälineitä järjestykseen käden ulottuville. Mitä vielä? Nauratte muuten varmasti kun kerron askartelevani ja piirtäväni olohuoneen lattialla Ikean muovinen palli työtasona jalkojen päällä ja tarvikkeet hujan hajan pitkin lattiaa. Vaikka minulla ei ole työpöytää, voisin  kenties valita vähän vähemmän hankalan työpisteen.

Koulussa voin korkeintaan sysätä osan hitaudestani yhteisten koneiden niskoille. Osa opiskelijoista ei viitsi kunnioittaa muita sen vertaa, että viitsisivät vian havaitessaan laittaa edes lapun koneelle saati sitten hoitaa konetta kuntoon. Tunnen oloni välillä joko erittäin epäonniseksi tai sitten yleiseksi langoitussäätövääntömekaanikoksi, minä kun istun ihmettelemässä vikoja yleensä liiankin pitkään. Joskus voisi turvautua opettajaan.

Totuus on kuitenkin se, että olen pikkutarkka perfektionisti niin pitkälle, että kädentaitoni eivät yksinkertaisesti riitä saavuttamaan omia laatustandardejani. Yleensä seuraukset ovat tuhoisat, varsinkin ommellessa ja neuloessa. Jos purkaa samaa kohtaa riittävän monta kertaa, materiaalit eivät enää kestä ja lopputulos on ensimmäistä yritystä paljon heikompi. Nyt kun se on myönnetty, osaisiko sitä suhtautua tekemisiinsä hieman lempeämmin?

Loppuun ne viisi korttia joiden aikana Henna teki yhdeksän. Ja saman verran kirjanmerkkejä.

Sain vihdosta viimein ostettua jonkinlaisen lehtilävistäjän jota piti päästä testaamaan. Se on hassua kuinka paljon kaiken maailman kukkasia kertyy verrattuna lehtiin.

Alan olla vakavassa glimmer mist -koukussa. Onkohan olemassa auttavaa puhelinta glitterin väärinkäyttäjille?

Rakastan tuota Cuttlebugin synttärikansiota! Täytyy vielä täälläkin kiittää Papruksen apua, en nyt muista nimeä mutta yhtäkaikki, ihanaa omistajaa joka muisti ihan satunnaisen keskustelun jälkeen tilata sen ihan minua varten.

Koskakohan kyllästyn tuohon Adam Pescottin koiraan?