Nyt uskallan palata pidemmän postauksen pariin kun sukat eivät hukkuneet matkalle. Olen päivittänyt hävettävän harvoin viime aikoina, mutta aina ei vain ole sanottavaa tai näytettävää. Lisäksi tietokoneeni on alkanut taas temppuilla ja aina kun yritän tehdä jotakin järkevää, kone kaatuu. Säälittäviä tekosyitä ihmiseltä, joka on viettänyt viimeiset kolme päivää nypertäen hintalappuja kiinni kirpputoritavaroihin. Joko tein sen jotenkin vaikeasti tai kirpputoripöytä on oikeasti projekti josta pitäisi ennemmin maksaa pöydän varaajalle kuin vaatia maksua.

Kävin nypertämisen lomassa moikkaamassa Hehkuvaista maanantaina ja tarkoitukseni oli näyttää sillä retkellä niin ihmiseltä, että voisin laittaa tänne kuvan. Jälkikäteen räpsityt otokset osoittivat, että suloisen liehuvuuden sijaan näytin pikkiriikkisen kukalliselta kinkkurullalta. Ken ei ole tutustunut käsitteeseen, kaivakaa jostain käsiinne Tuija Lehtisen mainio nuortenkirja Vaniljasyndrooma.

• paita 20€ Hervannan torilta (XXL)
• housut 10€ (ovh. 69€) Adatto

Eilinen meni pitkin maakuntia ajellessa kun kävin noukkimassa äidin ja mummun rojuja kirpparia varten. Yritin tehdä itselleni jonkinlaisen listan siitä mitä kummaltakin tuli, jotta osaisin tilittää heidän osuutensa. Luulen, etten enää ymmärrä merkintöjäni. Kynä suolsi paperille omituisia lyhenteitä. mitä enemmän kello näytti. Jotkut tavarat eivät ainakaan vielä päässeet pöydälle asti, sillä varastin ne kavalasti omaan käyttööni. Tämä ihana pieni laukku on useamman kymmenen vuoden iästään huolimatta varsin siistissä kunnossa. Sisällä on pitkä hihna jos alkaa väsyttää. Juuri ja juuri sisään mahtuvien rahapussin, kännykän, avaimien ja huulikiillon kanniskelu voi joskus olla yllättävän raskasta.



Tänään kävin aamulla alustavassa työhaastattelussa eräässä rekrytointifirmassa. En jännittänyt aamulla ollenkaan suotta, sillä minut luvattiin lähettää  kahden tai kolmen suunnitellun joukossa jatkohaastatteluun. Jouduin muun muassa värianalysoimaan ja arvioimaan haastattelijan kokoa. En ollut valmistautunut aivan siihen, mutta kun vastapäätä istui suunnilleen ikäiseni hymyilevä nainen, tilanne ei tuntunut kovin pelottavalta. Nappasin kengät eilen äidin poistopinosta, mutta taidan sittenkin luopua niistä. Neljän tunnin jälkeen pikkuvarpaani olivat muusia, vaikka ne tuntuivat alkuun varsin mukavilta. Jollen ole aiemmin uskaltanut mainita, tuo keltainen asia taustalla on meidän olohuoneemme seinä.

• musta toppi LINE collection 14,90€ Anttila (XXL)
• beige silkkineule Almia 20€ (ovh. 89€) Daami (XXL)
• sininen jakku Amis 45€ (ovh. 118€) Mia-Mekko
• mustat housut muistaakseni 44,90€ KappAhl XLNT
• musta laukku Jouni Exclusive 31,95€ (ovh. 63,90€) Aleksi 13
• Niiskuneiti-riipus Kalevala Koru 29€ Kulta-jousi
• kengät äipältä

Laukku löytyi sattumalta ennen haastattelua, kun päätin tuhlata muutaman ylimääräisen minuuttini Aleksi 13:n shopbailujen katsastamiseen. Jouni-laukkujen ongelma on yleensä tylsyys. Mallit ovat sinänsä kauniita, mutta jopa vähän liian klassisia, että niihin viitsisi satsata. Yleensä katselen niitä vain tuolla ja O.I.S.:n laukuissa on paljon enemmän jujua vaikka materiaalit ovatkin kehnompia. Tämä on poikkeus. Vetoketjun yli tuleva kaistale tuo laukkuun riittävän paljon luonnetta ja silti kaikki tärkeät täti-ominaisuudet kuten riittävän pitkät olkahihnat ovat tallella. Minulla oli pitkään ostoslistalla riittävän iso musta laukku jossa ei olisi kultaisia metalliosia. Tuo meinasi jäädä koriin heti alkuunsa kun epäilin sen kykyä syödä "riittävän ison" mittari eli työtodistuskansioni. Päätin kuitenkin yrittää ja totesin laukun olevan tehty sille mittojen mukaan.

Haastattelun ja kirpparipöytäurakan jälkeen talutin mummun Marusekiin. Tajusin sisään astuessani, että Marjo on kunnallisvaaliehdokkaana. Se saattaa ratkaista äänestämisongelmani. Minua harmittaa, kun kaikki tutut ihanat ehdokkaat ovat miehiä. Kärsin jonkinlaisesta pakkomielteestä mitä tulee naisten äänestämiseen kaikissa mahdollisissa vaaleissa. Marusekistä ei päässyt ihan suoraan pois, sillä meidän ja parkkitalon välillä oli toimintansa lopettava kenkäkauppa. Nyt päästään siihen otsikossa mainittuun ihmeeseen. Löysin nahkasaappaat. Löytäminen on sinänsä väärä sana, että niistä joutui kyllä maksamaan. Käytän sitä silti, sillä olen etsinyt saappaita niin kauan kuin muistan. Edes Gaborin XL-varret eivät riitä minun puolimetrisille kivipohkeilleni, joten työ on ollut turhaa. Vaan nytpä sain, ja vieläpä edullisesti, kotimaiset nahkaiset saappaat. Vetoketjun ylös vetäminen teettää jonkin verran työtä, mutta luulen varsien venähtävän käytössä ne muutamat ratkaisevat millit.

• kengät Broadway by Mantere 95€ (ovh. enemmän) Kenkä-Mikko

Uudet saappaat pääsivät heti retkelle postiin, kun kävin palauttamassa Catalogin paketin. Olin taas kerran fiksu väärässä paikassa tilatessani -25% lisäalepäivänä neulepaitoja. Elloksen paidat ovat usein vähän kittanoita, joten otin ne koossa 54/56. Olisi kuitenkin voinut ajatella sen verran, että reilun mallinen neule ei välttämättä ole se kohta jossa pitää varautua. Neuleet istuivat päälleni kuin säkit. Harmillista sinänsä, se 11,25€/kappale oli ihan mukava hinta näille.



Otin matkalla kuvan, mutta valitettavasti kamerani kuvasi mieluummin Hervantaa kauneimmillaan (eli pimeänä) kuin minua.

• musta toppi LINE collection 14,90€ Anttila
• vihreä neule O.I.S. 19,90€ (ovh. 29,90€) Aleksi 13
• musta hame = pupunappihame
• vihreä silkkihuivi mummun varastoista
• musta jakku Adatto 3€ kirppari
• saappaat Broadway by Mantere 95€ (ovh. enemmän) Kenkä-Mikko